Seuraavaksi tuli tilaisuus tehdä ns. A-luokan keikka Tallinnaan ja Naissaareen. Vieraita ei lähtenyt mukaan, joten ennen lähtöä ei tarvinnut kummemmin siivoilla paattia tai muuta sellaista. Helteiden vuoksi vain vaihdoin vesitankin vedet.

Karkea reittipläni kuului: Kytöltä ulos ja kun karikot on ohitettu otetaan kurssi kohti sopivaa reittipistettä Tallinnan edustalla. Matkaevääksi tein ison laatikollisen kolmioleipiä tonnikalatäytteellä, joten kokkailustakaan ei tarvinnut murehtia mennessä. Menomatkalla ei ollut ihmeempiä havaintoja, merellä oli kaikin puolin rauhallista. Lähtiessä oli hiukan merituulta, joka ulompana kuoli kokonaan. Kunhan vaan nautiskeltiin upeana jatkuvasta säästä ja merellä olosta. Tallinnan vanhan sataman vierassatamassa kiinnityttiin paraatipaikalle SuperAlkon satamamyymälän viereen.

Proviantin täydennyksellä kävi selväksi, että maskin käyttö ei kuulu maan tapoihin. Todellakin erotuimme katukuvassa naamarit päässä. Vain kaupan myyjillä näkyi maskeja, joillakin nenän alla. Toinen puuttuva asia on suomalaisturistit. Vierassatama on hiljainen, vain muutama suomalaisvene on paikalla.

Seuraavana päivänä siirryimme helteessä & plägässä Naissaareen. Siirtymä totetutui Satamatorin virkistävien 0% juomien voimalla. Virkistävää niissä oli huurteisen lämpötilan lisäksi poikkeuksellisen runsas aikuiseen makuun sopiva valikoima. Ruoria pyöritellessä mieleeni palasi takavuosien (viini-)mainoksen tunnelmat: ”kuskil on alati suvi".

Siirtymätaipaleella ultimaattisen mukavuuden viimeisteli liiat uv-säteet suodattava verhopilvi:

Lähestyvä Naissaaren itäsatama on saanut muotonsa jo ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana, jolloin rakennettiin Pietari Suuren merilinnoitusta. Sen jälkeen sitä on kunnostettu useaan kertaan eri aikoina. Nykyään satamaan ajo on helppoa.

Viime vuonna saari oli koronan vuoksi lähes kokonaan suljettu. Nyt vastassa oli kunnostettu aallonmurtajan laituri, joka on käytössä tällaisenaan toista kautta:

Kunnostustöiden tekijät ovat jättäneet toiminimensä ja vuosiluvun uuteen aallonmurtajan seinään:

Isommille aluksille on entiseen tapaan kylkikiinnityspaikkoja aallonmurtajan sisäpuolella:

Aisalliset ponttoonilaiturit ovat niinikään edelleen vierasveneiden käytössä. Paikalla on suunnilleen saman verran suomalaisveneitä kuin Tallinnassakin oli eli muutama:

Ihana aamuhetki ja aamiainen virolaisilla juustoilla:

Uunituoreet sämpylät saatiin omasta rengasuunista:

Aamupalan jälkeen kävelyllä satamassa:

Kaunista on:

Sataman sisäänajon sektoriloistolla:

Uudistuksia on tälläkin kertaa tehty sopivan maltillisesti, ja paikan upeaa luontoa ja historiaa kunnioittaen.

Naissaari on yksi suosikkipaikoistani. Ensimmäisen kerran kävin täällä vuosituhannen alussa. Lähtötilanne oli kieltämättä rähjäinen, tosin siinäkin oli oma viehätyksensä. Vuoden 1997 opasklassikossa "Matkarajad Naissaarel - Nature trails on the island Naissaar" aallonmurtajalaituri rapistuneine betonikansineen näyttää tältä: