Porottava helle jatkuu. Tuulta on idästä 5-7 m/s.

Varustaudumme matkaan auringolta suojaavalla vaatetuksella, aurinkorasvalla, riittävällä määrällä jääkaappikylmiä virvokkeita sekä tietenkin itse tehdyillä eväillä. Valitsen retkikohteeksi Bylandetin, sillä siellä on nähtävää, jonka uskon kiinnostavan vieraitanikin.

Vieraani valittelevat veneilykokemuksensa puutetta, mutta aivan turhaan. Poijutus ja kiinnittyminen suojanpuolen kalliorantaan ovat nappisuoritus.

Upea kelin ansiosta länsirannan poijuissa on ajoittain jopa ruuhkaa:

Kiinnityspaikkojen läheisyydessä on ihastuttava paikka eväiden nauttimiseen: puiden varjostama ja merinäköalalla varustettu pöytäryhmä:

Vegaaniteema päivän eväissä: tofupiirakkaa ja ruokaisaa salaattia. Näiden lisäksi eväskassista löytyy mansikka-chia-soijarahkajälkkäriä ja jäistä vihersmoothieta:

Kun eväät on syöty, kiertelemme ja katselemme saarta kaikessa rauhassa...

... saaden luontoliikuntaa upeissa maisemissa:

Kauniin ulkosaariston luonnon lisäksi saarella on runsaasti nähtävää erilaisten sotahistoriallisten rakennelmien ja niiden raunioiden muodossa. Porkkalan vuokra-ajan jäännösten lisäksi näyttävimpiä on rannikkotykistön tulenjohtotorni, joka on usein mainittu nimellä ”Valven saapas” (seuraava kuva: I. Siltala). Lempinimestä voi päätellä, että merivoimien pitkäaikainen komentaja, kenraali Väinö Valve oli avainhenkilö tornin hankinnassa. Sotahistorioitsija Ove Enqvistin väitöskirjassa kerrotaan, miten rannikkotykistö vuokrasi Bylandetin tulenjohtotornia varten maa-alueen saaren omistajalta Athur Nikanderilta 28. maaliskuuta 1938 allekirjoitetulla vuokrasopimuksella. Tarkemmasta rakennusvuodesta en vielä löytänyt tietoa, mutta se on ollut pian tuon jälkeen, sillä talvisota syttyi jo seuraavan vuoden 1939 lopulla. Nämä rannikolle 1930-luvulla rakennetut betoniset korkeat, saappaan malliset tulenjohtotornit tunnetaan yleisesti myös nimellä ”Rikaman saapas”, ”Rikaman peukalo” tai ”Rikaman torni” suunnittelijansa, eversti Johan Rikaman mukaan. Rikaman suunnitelma esiteltiin vuonna 1931 tykistön tarkastaja kenraali Vilho Nenoselle, joka hyväksyi sen, ja ensimmäinen saapas rakennettiin Pyhtään Kaunissaareen.

Tämä Bylandetin saapas on nähnyt sodat ja selvinnyt tuhoutumatta myös Porkkalan vuokra-ajan 1944-1956 sen näköisenä, että sen edessä on paljon tuleviakin vuosia ja muutakin nähtävää:

Saari on kierrelty ja köydet irrotettu paluumatkalle. Sivutuuli idästä keikuttaa edelleen niin, että ensimmäisestä välistä puikataan sisäväylän suojiin (kuva: I. Siltala):

Tämänkertainen miehistö on muuten huomattavan nopeaa oppimaan. Vain kertaalleen Bylandetissa sanallisesti esitin, miten siansorkka tehdään, ja he jättävät vielä kotisatamassakin jälkeensä tyylipuhtaat siansorkat fendareiden kiinnitysköysiin. Samoin kiinnitysköysien päät ovat oma-aloitteisesti kieputettuina kannella, lähtiessä nähdyn mallin mukaisesti. Hmm.. mitähän ei-niin-hyviä veneilytapoja olen mahtanut tartuttaa päivän aikana? ;)