Helga käväisi fiilistelemässä Saimaan kanavan ees taas ja kääntymässä Lappeenrannassa. Hyvä maakrapuystäväni tuli samalla opettelemaan kansimiehen rooliin. Lopputuloksena oli onnistunut retki Lappeenrantaan – ja kuulemma erityisen avartava kokemus kansimiehelle, joka on ansainnut vihdoinkin koittaneen kesän lämpöiset kiitokseni erinomaisesta seurasta ja tehdyistä kansitöistä kanavareissun varrella. Seuraavana on matkaraporttini reissusta:

Irrotus ja lähtö kotilaiturista tapahtui keskiviikkona 5.8. VHF-radion asentamisen ja Venäjän kautta kulkemista tarvittavien byrokratiavalmisteluiden jälkeen. Tulipa radiokin sitten asennettua vihdosta viimein. Ilman sitä olisi jouduttu maksamaan venäläisille luotsauksesta Viipurin väylällä. VHF:n testaus ehdittiin tehdä vasta matkan varrella, mutta hyvin toimii. Taitavalle kansimiehen kaverille kiitokset pika-aikataululla tehdystä asennustyöstä.

Runkoväylää ajettiin reittiä SVK Espoo – Kabböle – Kotka - Santio. Kotkan monopoli-Ritoililla otettiin bunkkeria reissun kalleimpaan hintaan 1,449 e/l. Santion tullilaiturissa ei ollut ruuhkaa. 

Saaressa kelpasi viettää kaunista kesäiltaa ulkoillen.

Santion rantakalliot ovat luonnon hiomaa pallokuvioista rapakivigraniittia, jota bongattiin myöhemmin myös Lappeenrannan torikivetyksestä ihmisen hiomana versiona.

Passintarkastuksen ja tulliselvityksen Venäjän suuntaan mennessä ja sieltä palatessa voi hoitaa joko Santiossa tai Haapasaaressa.

Aamulla jatkettiin tulliväylää pitkin avomeren syrjää eteenpäin. Matkaan ensimmäiselle sululle Brusnitchnoelle kului ajoaikaa 2,5 tuntia, josta osa himmailtiin Viipurin edustalla Viipurin linnaa ja entisen suomalaisen saariston koivikoita ja hiekkarantoja ihaillen. Kanavaa rymyttiin ylös ajan kanssa välillä odotellen sulutusvuoroja.

Saimaan kanavassa on kahdeksan sulkua, joista viisi on Venäjän puolella ja kolme Suomen puolella. Päiväkin paistaa suotuisissa olosuhteissa noin kymmenen metrin syvyisen sulun pohjalle.

Kanavan nopeusrajoituksesta johtuen uppouma-ajoa tässä mennään.

Sulutuksissa oltiin privana viimeistä ylöspäin mentyä sulkua lukuunottamatta. Mälkiässä meidät sulutettiin Camillan kanssa.

Kanavan ylösajo kesti 9,5 h. Sen jälkeen kansimiehellä olikin jo melkoisen harjaantuneet otteet hommiinsa.

Lappeenrannassa tapasimme ystäviämme, jotka tarjosivat herkullisen hiiligrilli-illan tunnelmallisessa Linnoituksen Krouvissa sataman tuntumassa. Lappeenrannan satamassa 25 euron satamamaksuun sisältyi myös kylpylän sisäänpääsy.

Aamusaunan ja vetyaamiaisen jälkeen keula kääntyi paluumatkalle. Kanavan alasajoon meni 5,5 tuntia.

Jotkut asiat ne vaan säilyvät muuttumattomina vuosikymmenestä toiseen. Kuten nämä passiin tulevat venäläiset leimat.

Tankki otettiin täyteen Venäjältä väylän varrelta oikein veneilijäystävälliseen hintaan 0,472 e/l (korj. 21.8. luottokorttilaskulta tarkistettu hinta)

Tankkauksen jälkeen tsempattiin itsemme tuuliselle Viipurinlahdelle ja siitä ulos 8-9 m/s vasta-aallokossa, jonka Helga suoritti tyylikkäseen tapaansa vauhdikkaasti mutta pehmeästi aalloilla loikkien. Kansimies vetäisi näppärät kuminauhapatentit myräkässä lepattaneisiin kuomun kulmiin.

Matka tankkauslaiturista Santioon meni lopulta samassa ajassa kuin mennessäkin kohtalaisesta kelistä huolimatta.

Santiossa tullinaiset yrittivät tehdä Helgalle pistokoetyyppisen polttoöljytarkastuksen, mutta eivät saaneet letkua menemään tankkausaukosta riittävän pitkälle, minkä jälkeen he ilmoittivat luottavansa siihen, etten ole tankannut punaista. Helgassa ei ole sen tyyppistä vedenerotinta, josta näytteen olisi voinut ottaa. Olisin tietty voinut osoittaa heille kaikki tankkaukset lokikirjasta, mutta sille ei tullut tarvetta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin, että tällaista tarkastusta tehtiin huviveneelle.

Reissun kolmanteen bunkraukseen jonotettiin Hamarin SEO:lla hintaan 1,436 e/l. Kansimies jäi kyydistä Porvoonjoen varteen, mistä loppumatkan hoidin yksinpurjehduksena. Helga palasi kotilaituriin sunnuntaina 9.8.

Kipparin lista merenkulullisista reissun saavutuksista:
- Pisin venematkani Helgalla tähän mennessä 385 mpk
- Pisin päivämatkani Helgalla tähän mennessä, väli Santio – Espoo 124 mpk
- Ensimmäinen yksin ajo, väli Porvoo – Espoo,
- Ensimmäinen yksin kiinnittyminen (kotilaituriin)