Matka jatkui mukavasti Vallisaaresta eteenpäin, ulkoreittiä pitkin suoraan kohti itää ja Pellinkiä. Auringon painuessa mailleen iltakymmenen jälkeen vuorossa oli yösataman etsintä.

Sopivasti kohdilla oli Porvoon kaupungin Äggskär, jossa on kiinnittymispaikkoja kolmessa saaressa: Söderholmenisssa, Långholmenissa ja Mellerstholmenissa. Iltamyöhäisellä kahdessa ensinmainitussa laituriosuudet oli jo varattu, mutta kolmannessa saaressa oli tilaa.

Illan päätteeksi sain ihailla näin upeaa maisemataulua Mellerstholmenin laituriin kiinnittyneen Helgan kuomun alta. Vasemmalla Mellerstholmen ja oikealla Långholmen. Niitä erottaa matala kannas, joka jää hädintuskin vedenpinnan alapuolelle. Tästä näystä voi seurata vain kauniita ja rauhallisia unia.

Aamu toi parempaa valaistusta siihen, miltä ympärillä näytti. Mellerstholmenin laiturin ympärillä on poijuja, joista pohjoispuolen poijun (kuvassa vasemmalla) kohdalla oli vettä vain 70 senttiä – ei joka veneelle!

Laiturin pää on vapaana vain viikonloppuisin. Arkisin se on varattu kaupungin huoltoveneelle.

Mellerstholmenissa oli grillikatos, roskis ja puusee. Avarat näkymät merelle, ja ulkoiluun oikein mukava paikka. Lurppakorvaisen viittajäniksen takana pilkistää Söderholmenin ja Mellerstholmenin välinen salmi, josta näytti oikein hyvin pääsevän kulkemaan paikallistuntemuksen turvin moottoripurjehtijallakin.

Ruohosipuli nupullaan kallionkolossa.

Ruohosipuli nupullaan sitruunankuoren kaverina broiskuperhosen välissä. En ollut ihan vielä pellinkidieetin maisemissa, joten olisiko tämä sitten äggskärdieettiä?

Iltapäivällä Helga poistui paikalta ensin omaa jälkeään pitkin ja sitten Pellinkiä kohti. Tässä karttakuvassa Äggskärin saariryhmästä Mellestholmen, jonka rannassa Helga istuu, on ilman nimeä ja Söderholmenille on merkitty Äggskär samannimisen loiston viereen.