Helgan lähisaariston käyntikohteiden sarjassa vuorossa oli Bylandet.

Tämä visiitti oli erityisen hauska siitä syystä, että Bylandet oli minulle kokonaan uusi käyntikohde. Takavuosina venekuntamme mielenkiinto kohdistui aivan muihin Itämeren kohteisiin, ja niin siinä sitten kävi, että Bylandetista ajettiin aina vain ohi.

Bylandet tiesi myös kipparinurani ensimmäistä rantautumista kalliorantaan. Kiitos jatkuvan korkeapaineen ja heikon tuulen, kiinnittyminen onnistui ihan hyvin. Kertaalleen vain jouduimme tarkistamaan keulan kiinnityspaikan sopivammaksi. Siirsimme sitä hieman styyrpuurin suuntaan, sillä vieressä kallio oli levän liukastama. Keulan kiinnitys sinänsä ei ole tässä mikään mallisuoritus, vaan näihin olosuhteisiin riittävä:

Eväistä nauttimisen jälkeen retkemme jatkui ulkoilun merkeissä. Bylandetissa oli Neuvostoliiton merivalvontakeskus Porkkalan vuokra-aikana. Sen aikaiset rakennukset murenevat pikku hiljaa osaksi luontoa. Horsmaviidakko on saartanut vähitellen raunioituvan komendantin talon vuodelta 1954:

Porkkalan neuvostoajasta on kulunut vasta 60 vuotta. Venäjänsinistä väriä on kauniisti jäljellä monin paikoin talon ulkoseinissä:

Viidakko on valtaamassa romahtaneen katon kautta myös komendantin talon sisätilat:

Posliinieristeet ovat vielä paikallaan talon sisäseinässä:

Retkiseuranani olleelle työkaverilleni annoin ansaittua tunnustusta siitä, kuinka mukava oli lähteä merelle seurassa, joka ei kysellyt "onks pakko lähtee". Sellainenkin kysymys on joskus tullut esille. ;D Sääkin hellitteli meitä. Paluumatkalla auringonlaskun lähestyessä tuuli tyyntyi kokonaan: