Lauantaina viimeinkin selkeni ja pääsin maalauspuuhiin. Teippiä vesirajaan, ja ohentamattoman maalin täppäystä niihin kohtiin, joista vanhaa maalia oli irronnut. Lupaava alku päättyi siihen.

Olin juuri kuullut yhden henkilön kertovan, kuinka hän lantraa puoli litraa pohjamaalia kolmella desillä "tärpättiä". Menin täysillä halpaan ja lurautin Hempelin Hard Racingin sekaan TÄRPÄTTIÄ reilulla kädellä. Ihmettelin, kun maali jökötti purnukan pohjalla, ja tärpätti lillui sen päällä. Eiköhän kunnon vatkaus auta asiaa. Vetelin epäilyttävän näköistä vatkulia pätkän matkaa veneen kylkiin. Tuloksena oli epätasaisen harmaa pinta tyylikkään mustan sijaan. Tämä ei ollut ihan sitä, mitä olin halunnut! Tässä vaiheessa oli selvää, mikä oli mennyt pieleen...

Yön yli nukkuminen auttoi, sillä maalikauppa avasi taas ovensa sunnuntaina puoleltapäivin. Oppirahat oli maksettava ja korkattava uusi maalipurkki. Hempelin omalla ksyleenipohjaisella ohenteella jatkettuna se tuotti toivotunnäköisen lopputuloksen. Harmaa väri vasemmalla on sitä tärpättisotkua lauantailta:

Pohja on taas tasaisen musta. Vesiraja saa nyt kelvata näin. Turnausväsymyksen poikanen kohottaa päätään, ja mahdollinen raidalla koristelu jää tulevaisuuden askareeksi:

Tämän veneilykauden uusinta uutta: aidot lady sailing ballerinat mustilla maalitahroilla:

Vielä keula- ja peräpukin välinen etäisyystieto talteen telakkakauden kalkkiviivoilla, seuraavaa telakkakautea varten: