Viimeisimpiä isompia huoltohommia ovat siis olleet 1) jumissa olleen turbon korjaus ja 2) pintansa vuosien saatossa menettäneen ohjaamon turkin aukihionta ja lakkaus.
Turbo saatiin korjattua ja sen jälkeen asennettua jo loppukesällä 2020. Turkin lakkaus oli jäänyt odottamaan kuivia kevätkelejä 2021.
Lattian työstäminen on niin ikävää hommaa ja lakattava pinta-ala niin pieni, että halusin valita siihen parhaat mahdolliset aineet. Mieluiten olisin valinnut kaksikomponenttilakan, joka on pinnaltaan kestävin vaihtoehto, mutta tee-se-itse-naisena pidin sitä liian vaikeana työstettävänä. Hempelin tukeen soitettuani ja harkinnan jälkeen päädyin yksikomponenttilakkaan siten, että ainakin alimmat lakkakerrokset ovat sävytettyjä pinnan epätasaisen värin tasaamiseksi.
Valitsemani tuote oli Hempelin Dura-Glossa Varnish, jolle on luvattu hyvä kulutuksenkestävyys.
Sävytystä varten arvoin rautakaupan hyllystä tämän mallipalan:
Lakan sävytyksen "muistilappu" mahdollisten lisähankintojen varalta:
Ensimmäiset kerrokset sävylakkaa vedetty. Pinnan värin epätasaisuus paistaa vielä läpi:
Kerroksia on lisätty, ja nyt alkaa jo näyttää lupaavalta.
Suomenojalla kentältä nouseva pöly ja siitepöly haittaavat lakkaamista jonkin verran. Lisäksi lakan luvatut kuivumisajat eivät pidä paikkaansa. Ns. ylimaalausajan puitteissa pinta vielä aivan liian pehmeä koskettavaksi. Työhön menee huomattavasti enemmän kalenteriaikaa kuin olin suunnitellut. Lämpötilasta se ei ole kiinni, sillä lämpöä on nyt vähintään riittävästi.
Lakkakerrosten kuivumista odotellessa riittää muutakin tekemistä. On myös peräöljyjen vaihtokevät. Pois laskettu öljy näyttää oikein hyvältä, ei vedensekaiselta.
"Muistilappu" tarvittavaan määrään peräöljyä. Täyttömääräksi on ilmoitettu 2,7 l, mutta huolellisen valutuksenkin jälkeen sinne meni vain tämä 2,44 l. Nyt olin viisaampi kuin edellisellä kerralla, jolloin laitoin öljyä liikaa. Jouduin avaamaan alaproppua ja laskemaan ylimääräistä öljyä pois.
Tässä vaiheessa Espoon kaupungin määrittämä telakointiaika oli päättymässä. Päätin niin ollen jättää lakkaamisen kesken ja varasin Helgalle noston Karttuselta.
Nostokuvasta voi huomata, että pohjamaali näyttää hyvältä. Se sai tänä keväänä normikevättä vahvemman uuden kerroksen, johon kului lähes 2 purkkia Hempel Classicia (entinen Hempel Basic), ryhtiliikkeenä kulumisen merkkejä osoittaneelle maalipinnalle.
Yhdistetty siirto- ja koeajo Suomenojalta Klobbenille osoitti jonkinlaista parannusta turbon toimintaan. Vene nousi pitkästä aikaa liukuun, tosin vajaalla kuormalla.
Helga kelluu jälleen omalla laituripaikallaan. Kuomuja en pue vielä, sillä lakkaushommeli jatkuu laiturissa. Lakkauksen viimeistelyn ajaksi päälle tulee työmaapeitteeksi Bilteman valkoinen kevytpeite, joka toimii sadetakkina paremmin kuin oma kuomu.
Turkin lakkaaminen jatkuu laiturissa. Kotisataman ilmassa on silminnähden vähemmän pölyä kuin Suomenojan telakalla, mikä on hyvä juttu.
Tässä lakkaa on jo kuusi kerrosta: neljä kerrosta sävytettyä ja kaksi kerrosta kirkasta lakkaa:
Kohta on aika irrotella köysiä ja päästä nautiskelemaan tehtyjen töiden tuloksista, joten vuorossa on ohjaamon istuinten kiinnitys. Samalla uusittiin istuinten kiinnityspultit. Ylempänä on uusi pultti ja alempana hommansa menneiden vuosikymmenien aikana suorittanut edeltäjä:
Näin sitä on päästy huoltotöistä jälleen veneilyn pariin!
Joitakin jatkotöitä on vielä edessä, mutta se on sitten toinen tarina.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.