Porkkalan suosio jatkuu. Lauantain leffaelämyksestä vastasi Suomen Majakkaseuran uutuus Majakoiden ja luotsien Porkkala sodassa ja rauhassa.

Rönnskärin saaren toivoisin jo vapautuvan kävijöille, mutta sitä ennen soisin tuon arvokkaan ja ainutlaatuisen kulttuuritallenteen pääsevän laajempaankin levitykseen.

Lipsuin kirjojenostolakosta ja ostin leffan taustalla vaikuttavan kirjan Majakoiden ja luotsien Porkkala paristakin hyvästä syystä. Roposet menivät hyvään tarkoitukseen, ja pian minulla pitkäaikaislainassa olevaa kirjaston kirjaa pääsevät lukemaan muutkin.

Majakkaseuran Majakkakiertue 2021 jatkuu 18.12. saakka: https://www.majakkaseura.fi/majakkakiertue-kaynnissa-nyt/.

Viime tipassa huomasin jo loppusuoralla olevan Porkkalan aarteet -näyttelyn Kirkkonummen kirjastotalo Fyyrissä. Onneksi sain vielä jalan oven väliin.

Näyttelyn pääkohde on Porkkalan kylältä kesällä 2020 löytynyt rahakätkö. Sen lisäsi näyttely esittelee tietoa Porkkalan muistakin aarteista ja historiasta näpäkästi rajatussa ja visuaalisesti viimeistellyssä paketissa:

Harvemmin nähty kuva: Krimin sodan meritaistelu Rönnskärin edustalla v. 1854, alkuperäisenä julkaisijana Illustrated London news (CC BY 4.0):

Porkkalan luoteista maineikkaimpia on rohkeudellaan ja merenkulkutaidoillaan Krimin sodassa ansioitunut Karl Johan Söderling (1826-1914). Venäläiset palkitsivat hänet kunniamitalilla, mikä on kuvattu seuraavaan näyttelyssä olevaan kuvaan: 

Näyttelyvieras johdateltiin pian kauempaa historiasta kohti nykyaikaa. Porkkalan maastosta löytyneitä lähihistoriallisia metallilöytöjä:

Pääkohde on melko tuore sensaatio: metallinetsijöiden kivenkolosta löytämä 1700-luvun lopun rahakätkö, joka sisältää 294 kuparirahaa. Vaikka rahat eivät ole kultaa tai hopeaa vaan kuparia, kyseessä on paikallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen löytö:

Näyttely oli mielenkiintoinen ja erinomaisesti koostettu. Se ei jättänyt muuta toivottavaa kuin itselle osoitetun toiveen jatkaa näiden aiheiden harrastamisen parissa jatkossakin.

Palataan vielä hetkeksi 50-vuotisjuhliaan viettäneeseen Soukan Venekerhoon.

12.11.1970 pidetyn kerhon perustamiskokouksen pitopaikkana olivat seurakunnan tilat ns. Puotitalon yläkerrassa osoitteessa Yläkartanonkuja 1. Yläkertaa kutsuttiin Alkukirkoksi. Rakennuksen alakerrassa toimi Valintatalo.

Puotitalo oli tuolloin varsin uusi. Ensimmäinen kauppa avattiin siihen maaliskuun alussa 1970. Valintatalon (HOK) lisäksi rakennuksessa toimi pitseria, Pesusoukka-pesula ja R-kioski. Näin asioita muisteli kerhomme perustajajäsen. Lokakuussa 1967 aloitettu Soukan rakentaminen eteni tuolloin vauhdilla. Yläkartanontien toiselle puolelle valmistui edelleen käytössä oleva Soukan ostari vuonna 1972.

Seuraavassa 1970-luvun kuvassa (CC BY-ND 4.0 kuvaaja Toivo Kalliomäki, Espoon kaupunginmuseo) Puotitalo näkyy osittain kuvan vasemmassa reunassa, ja oikealla puolella on ostari ja asuintaloja.

Viimeisimpänä Puotitalon alakerrassa toimi Fidan lähetystori, ja rakennuksessa oli loppuun saakka myös pitseria. Lokakuussa 2009 loistokkaimmat päivänsä jo ohittanut mutta edelleen palveleva Puotitalo näytti tältä Googlen kuvausauton kuvaamana:

Länsimetron kakkosvaiheen rakentamisen käynnistyttyä soukkalaisia 48 vuotta palvellut Puotitalo purettiin huhtikuussa 2018 (kuva: CC 4.0 Drefer, Wikimedia Commons):

Nyt sen paikalle on noussut Soukan metroaseman Yläkartanontien sisäänkäynti odottamaan vuonna 2023 saapuvia asiakkaitaan:

Tällainen oli tämän päivän lyhyt käppäily lähihistoriaan. :)

Erinomaista vuosikertaa olevan venekerhomme viiskymppisiä päästiin viettämään vihdoinkin, vuoden viiveellä ja erityisjärjestelyin.

Yhteisen ohjelman painottuessa ulkotiloihin juhlapäiväksi oli tietenkin tilattu hyvää säätä. Ja kuinka ollakaan, sadepilvet olivat väistyneet ja kaunis päivä oli alkamassa, kun aamulla klo 8 saavuimme satamaan kuuntelemaan trumpetin soittoa ja nostamaan juhlalippuja.

Helgassa oli masto matalalla, mutta juhlatunnelma sitäkin korkeammalla:

C-laiturin juhlaliputus näytti komealta:

Illemmalla saimme nauttia elävästä ohjelmasta paviljongin pihamaalla. Aluksi Cirque Plastia esitti ilma-akrobatiaa:

Juhlapäivällinen tarjoiltiin take-away-kasseissa poikkeustilan vuoksi:

Paviljongissa oli nähtävänä kerhon toimintaa esittelevä valokuvanäyttely:

Paviljongin juhlasomistusta onnittelukukkineen:

Laatimani historiakävely jaettiin osallistujille tulevaksikin iloksi. Omatoimikävelyllä on helppo esitellä Klobbenia vieraillekin:

Tanssimusiikista vastasi Puhallinorkesteri Louhi. Soitto taukosi lipunlaskun ajaksi:

Klobbenilla oli tänä iltana tuplajuhlat. Isoveli valvoi lukiolaisten nasuja uimarannalla:

Onnea vielä kerran ja kiitos hyvin järjestetyistä juhlista SVK:lle!

Valokuvat: C-laiturin juhlaliputuksen ja Cirque Plastian kuvasi Mervi Lepistö. Muut kuvat ovat omiani.

Pitkän kuuman kesän uhkaillaan päättyvän tähän päivään siten, että loppuviikko on jo huomattavasti epävakaisempi. Vielä ehti hypätä paattiin ja suunnistaa myöhäiselle lounaalle Ison Vasikkasaaren Gula Villaniin.

Ravintola Gula Villanilla on oma vieraslaituri, jossa on peräpoijuja molemmin puolin. Laiturin lähestyminen tapahtuu merikartan mukaan:

Itse ravintola on idyllinen vanha huvila, jonka tarkkaa rakennusvuotta en tähän hätään onnistunut löytämään, mutta ravintolan nettisivuilla se mainitaan 1800–1900-lukujen vaihteessa rakennetuksi:

Huvilan on rakentanut pankkikamreeri Alfons Landén (1867–1929). Vuoden 1922 paikkeilla suuri osa saaresta Gula Villan mukaanlukien siirtyi Nygrenin suvun omistukseen, ja vuodesta 1985 tilan on omistanut Espoon kaupunki.

Moni muukin oli tullut tänään kanssamme samoihin aatoksiin, ja ravintola oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Meille vapautui juuri sopivasti ulkopöytä edellisten asiakkaiden poistuessa. Vesibussilla saapui pian uusi lasti saareen tulijoita, ja syntyi jo pientä jonoa. Suosio ei ole ihme, sillä muun hyvän ohella tällainen terassi on kaikessa ilmavuudessaan juuri korona-aikaan sopiva:

Listalta löytyi hellepäivään sopiva saariston salaatti savulohella ja retiisisiivuilla. Ravintolan suosiosta huolimatta ruokaa ei jouduttu odottelemaan pitkään. Hyväähän tämä oli: 

Ravintolan huvilamainen miljöö oli siisti ja kaunis kukkineen ja koristeineen:

Ravintolan vieraslaituri erottuu opaskartassa saaren läntisen niemen kärjessä:

Vieraslaituri täyttyi iltaa kohti. Erityisesti pienveneilijöitä oli sankoin joukoin liikkeellä. Ei ihme, sillä tuuli oli edelleen kohtuullinen (E5) ja tänne pääsee siirtymään sisäsaariston suojassa.

Lisätietoja paikasta löytyy ravintola Gula Villanin nettisivuilta: http://www.gulavillan.fi/.