Helgan mastoon vaihtui länsinaapurin vieraslippu. Lähdettiin Espoo-sightseeingille Suvisaariston kierron teemalla ja kahden pysähdyksen taktiikalla.

Ensimmäinen pysähdys oli pian lähdön jälkeen Pentalassa, sillä eväskassi haluttiin jo päästä korkkaamaan. Espoon saariston kohteissa on matkailullisesti vielä kehittämisen varaa, ja siinä joukossa Pentala on edustava poikkeus, jota on mukava näyttää vieraillekin. Vielä kun museon vieraslaituriin saataisiin leveämpiä paikkoja, niin ei tarvitsi lainata ESF:n laiturin syrjää. Vapautettiin siis paikka ilman pidempää viivyttelyä ja jatkettiin kierrosta myötäpäivään Suinonsalmen kautta:

Kruisailtuamme Suvisaariston eteläpuolelle varsinaiseksi autio saari -tyyppiseksi retkikohteeksi olin ajatellut Rövargrundetia. Siihen kuitenkin kantautui tuulenvireen mukana "sopivasti" eräältä luodolta niin voimakas helteessä muhineen merimetson ulosteen lemu, että päätimme jatkaa matkaa seuraavalle saarelle. Merimetso-ongelma oli Ruotsin länsirannikolta kotoisin olevalle vieraallemme uutta. Minä puolestani muistelin, miten aikoinaan juuri Ruotsissa olin ensimmäistä kertaa nähnyt merimetsojen valtaaman saaren ja sen pystyyn kuolleet puut. Se oli Memissä sijaitsevan Götan kanavan itäpään lähistöllä vuonna 1999. Pian sen jälkeen merimetsot kotiutuivat meillekin.

Tässä siis Rövargrundetin sivuutus. Näkymä oli kaunis, mutta pahanhajuinen:

Seuraava saari oli Rövaren. Suunnattiin sinne:

Kiinnittymisen jälkeen eväskassin pohjalta tyhjennettiin vielä "Helenan mustikkapiirakat":

Tämäkään saari ei ole suuren suuri, mutta oikein sopiva ulkoiluun:

Lämpimät rantakalliot houkuttelivat välillä istuskelemaan:

Taisin jopa torkahtaa hetkeksi kalliolle. No, jonkun täytyy aina olla se hännänhuippu, joka palaa viimeisenä mestoille:

Länsinaapurista oli kyydissä myös korkkaamaton tonkka "punaista" etanolia. Onkohan denaturointi lähtenyt tästä samalla? ;)

Auringon laskiessa Båten Anna irrotti viimeiselle etapilleen kotia kohti: