Allekirjoitin Helga-neidin kauppakirjan tänään. Mielessä ailahtelee riemu omasta veneestä ja kauhistelu tulevasta työn määrästä. Mutta mikä tärkeintä: veneettömyyden aiheuttama identiteettikriisi tuntuu helpottavan välittömästi. ;D

Helga on oikeastaan jo kypsään ikään ehtinyt neito. Se on jo klassikon maineessa oleva liukuvarunkoinen moottorivene Fjord 24 Weekender vm. 1978. Koneena on vuonna 2006 vaihdettu diesel-Volvo, johon on kertynyt vasta 460 ajotuntia. Neidin strategiset mitat: pituus 7,20 m, leveys 2,91 m, syväys 0,85 m ja uppouma tyhjänä 2 400 kg. Veneen on suunnitellut maineikas venesuunnittelija Eivind Amble, ja sillä on Det Norske Veritas –hyväksyntä merkkinä siitä, että se on rakennettu aikansa vaativien luokitusnormien mukaan. Venemalli on ollut tuotannossa vuosina 1968 - 1982. Olen veneen kolmas omistaja. Sen nimi on vaihtunut molempien omistajanvaihdosten yhteydessä, kuten siis kävi tälläkin kerralla. Kotisatama sillä on ollut aina Espoossa.

Käytettyä retkivenettä etsiessäni kriteereinä olivat hyvät merenkulkuominaisuudet ja se, että pystyn käsittelemään venettä yksinkin. Veneeni on oltava myös helppohoitoinen. En huoli puisia runko- tai ylärakenteita huoltovastuulleni. Pitkään ei tarvinnut etsiä, ja sopiva kohde löytyi melkein naapurista.

Tältä se näyttää juuri nyt, kylvystä jokunen kuukausi sitten nousseena. Päällä on tiukasti jotakin, joka ei kylläkään ole kylpytakki.

Näin siistiltä ja sopusuhtaiselta se on näyttänyt kylvyssä ollessaan edellisen miehistön kokoonpanolla, jolta tämä kuvakin on peräisin:

Helga-neidin Det Norske Veritas -kilpi on korea, muttei mitään bling bligiä.

Lukuisia onnittelujakin sateli, mikä tuntui mukavalta. Velipoikani onnitteli Dilbert-huumorilla: